Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami

Mersin NähtävyydetVanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami

Vanha moskeija (Mersin) – satamakaupungin ensimmäinen minareetti Välimeren rannikolla

Mersin-kaupungin kauppakorttelin sydämessä, katukauppojen melun ja tuoreiden mausteiden tuoksun keskellä, seisoo Vanha moskeija (Mersin) — kaupungin vanhin toiminnassa oleva moskeija. Matala siluetti, jossa on puinen kaksikerroksinen katto tavanomaisen kupolin sijaan, ei heti kiinnitä turistien huomiota, jotka ovat tottuneet imperiaalisen Istanbulin grandiooseihin rakennuksiin. Mutta juuri tämän rakennuksen vaatimattomuus tekee siitä erityisen: Vanha moskeija (Mersin) on elävä todistaja ajasta, jolloin Mersin oli aivan pieni rannikkokaupunki eikä Turkin kolmanneksi suurin satama rahtiliikenteen määrällä mitattuna. Vuonna 1870 sulttaani Abdulazizin määräyksestä rakennettu moskeija säilyttää seinissään historiaa ja arkkitehtonista omaleimaisuutta, joka erottaa sen muista rannikon uskonnollisista rakennuksista.

Historia ja alkuperä Vanha moskeija (Mersin)

1800-luvulla Mersin oli pieni asutus Välimeren rannalla. Rannikkoalue, jolla se sijaitsi, kuului vakufille – uskonnolliselle säätiölle – Besmialem Sultanille, sulttaani Abdulmedjitin äidille. Vakuf on islamilaisessa lainsäädännössä käytetty termi, joka tarkoittaa luovuttamatonta hyväntekeväisyysomaisuutta ja joka vastaa merkitykseltään eurooppalaisia uskonnollisia säätiöitä tai luostarien maita.

1860-luvulla valtaistuimelle nousi uusi sulttaani – Abdulaziz, joka oli Besmialem Sultanin äitipuolen poikapuoli. Hän päätti ikuistaa vakufin perustajan muiston rakentamalla hänen kunniakseen moskeijan ja suihkulähteen. Suihkulähteen ja vesijohdon rakentaminen valmistui vuonna 1865; viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1870, valmistui myös moskeija. Molemmat rakennukset kantoivat alun perin nimeä Besmialem Sultan – vakifin haltijan mukaan. Ajan myötä epävirallinen nimi ”Eski Cami” – Vanha moskeija – syrjäytti virallisen nimen, koska juuri tästä tuli kaupungin vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut muslimien pyhäkkö.

Puolentoista vuosisadan olemassaolonsa aikana moskeija on käynyt läpi kolme peruskorjausta: vuosina 1901, 1943 ja 2008. Jokainen niistä palautti rakennuksen eloon säilyttäen samalla sen alkuperäisen ulkonäön. Moskeija on selvinnyt kaikista historiallisista mullistuksista – Mersinistä pienestä kalastajakylästä alueen suurimmaksi satamakaupungiksi, kahdesta maailmansodasta sekä vapautumisesta Ranskan miehityksestä 1920-luvun alussa. Nykyään, modernien hallintorakennusten ympäröimänä, se ikään kuin säilyttää muistot kaikista sukupolvista, jotka ovat tulleet tänne rukoilemaan.

Arkkitehtuuri ja nähtävyydet

Vanha moskeija (Mersin) on pieni, mutta arkkitehtonisesti merkittävä rakennus, joka eroaa silmiinpistävästi kanonisesta Istanbulin tyylistä. Tärkein piirre erottuu heti silmiin: perinteisen kupolin sijaan moskeija on katettu puisen kaksikerroksisella katolla. Tämä elementti on tyypillistä 1800-luvun maakunnalliselle ottomaanien arkkitehtuurille alueilla, joilla ei ollut paikallisia kupolirakentamisen perinteitä.

Tila ja pohjapiirros

Rakennus on suorakulmainen. Moskeijan kokonaispinta-ala eteishallin (narteksin) ja pihan kanssa on noin 600 neliömetriä – verrattavissa pieneen ortodoksiseen kirkkoon. Tämä osoittaa selvästi, kuinka vaatimaton Mersin oli rakentamisen aikaan: sulttaanin tilauksesta pystytetty rakennus ei lainkaan muistuta mittasuhteiltaan Istanbulin palatsimaisista moskeijoista.

Mihrab ja sisustus

Moskeijan sisällä mihrab – Mekkaan osoittava syvennys – on sijoitettu seinän syvennykseen. Sisustus on vaatimaton: puiset kattorakenteet, kalkkiseinät, kapeat ikkuna-aukot. Pienistä ikkunoista sisään siivilöity valo luo sisälle hiljaisen, keskittyneen ilmapiirin, joka kannustaa rukoukseen. Mitään näyttävää – tyypillinen tyyli myöhäisen Tanzimat-kauden maakuntamessuille.

Minaretti

Moskeija on yksitorni: siinä on yksi minareetti. Sen lakoniset mittasuhteet vastaavat rakennuksen yleistä henkeä – ei ylimääräisiä koristeita, pelkkää toiminnallisuutta. Minareetti on toteutettu 1800-luvun ottomaanien rakennuksille tyypillisessä tyylissä.

Şavırvan-suihkulähde

Kompleksin erottamaton osa on Şavırvan-suihkulähde, joka rakennettiin vuonna 1865, viisi vuotta ennen itse moskeijaa. Sen erikoisuus on siinä, että toisin kuin useimmat moskeijoiden rituaalipesua varten tarkoitetut suihkulähteet, tämä suihkulähde ei sijaitse moskeijan pihalla, vaan se on suunnattu Uraj-kadulle rakennuksen eteläpuolella. Suihkulähde on säilynyt ja toimii edelleen osana kaupunkitilaa.

Kaupunkimaisema

Moskeija sijaitsee Mersinissä kauppakorttelissa, vilkkaalla Uray-kadulla. 200 metrin päässä itään sijaitsee provinssin kuvernöörin virka-asunto ja 400 metrin päässä lounaaseen kaupungintalo. Huolimatta naapurustostaan nykyaikaisissa hallintorakennuksissa, moskeija ei häviä joukkoon: sen vaatimaton siluetti minareettineen erottuu selvästi kaupunkikuvan taustalla.

Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja

  • Puinen kaksikerroksinen katto kupolin sijaan on arkkitehtoninen harvinaisuus moskeijoissa, jotka on rakennettu hallitsijan tilauksesta. Suurin osa imperiumin sulttaanien moskeijoista erottui majesteettisilla kupoleillaan. Vanhan moskeijan (Mersin) vaatimaton koko kertoo elävästi, kuinka merkityksetön maakuntakaupunki Mersin oli vuonna 1870.
  • Moskeija on rakennettu Besmialem Sultanan, Abdulmedjitin äidin ja Abdulazizin äitipuolen, muistoksi. Hänen nimissään oleva vakuf omisti koko rannikkoalueen, jolla nykyinen Mersin sijaitsee. Tällaiset vakufit olivat sekä hyväntekeväisyyden välineitä että maanomistuksen vahvistajia.
  • Moskeija on käynyt läpi kolme kunnostusta 150 vuoden aikana – vuosina 1901, 1943 ja 2008 – säilyttäen kuitenkin alkuperäisen ulkonäkönsä. Viimeisin, vuonna 2008 tehty restaurointi oli laajin ja sisälsi puisen kattorakenteen vahvistamisen.
  • Moskeijan vieressä sijaitseva Şavırvan-suihkulähde on yksi harvoista kaupungissa, jonka julkisivu avautuu suoraan kadulle eikä ole piilotettu sisäpihalle. Tämä on epätyypillinen ratkaisu islamilaiselle uskonnolliselle arkkitehtuurille ja heijastaa Mersin 1800-luvun kaupunkisuunnittelun erityispiirteitä.

Miten sinne pääsee

Mersinille lentää Adanan lentokenttä (ADA) – etäisyys on noin 65 km, matka kestää bussilla tai taksilla noin tunnin. Istanbulista ja Ankarasta on suoria lentoja Adanaan. Mersinissä sijaitsevalta linja-autoasemalta pääsee kätevästi kaupungin keskustaan kaupunkibussilla tai taksilla; matka kestää 10–15 minuuttia.

Vanha moskeija (Mersin) sijaitsee kauppakorttelissa, Uray-kadulla. GPS-koordinaatit: 36.7984° N, 34.6302° E. Kävelymatka Mersin-rantakadulta kestää noin 10–15 minuuttia. Julkinen liikenne: suurin osa kaupungin reiteistä kulkee keskustan läpi. Moskeija on avoinna vierailijoille työajan ulkopuolella, sisäänpääsy on ilmainen; rukousaikana matkailijoita kehotetaan käyttäytymään hiljaisesti ja noudattamaan pukeutumissääntöjä.

Vinkkejä matkailijalle

Moskeija on avoinna päivittäin. Vierailu on mahdollista milloin tahansa rukousaikojen ulkopuolella – on parempi välttää rukousaikojen osumista vierailuaikatauluun. Naisille suositellaan huivin käyttöä; shortsit ja paljaat hartiat eivät ole suositeltavia.

Lähellä sijaitsevat myös muut nähtävyydet: Mersin historiamuseo, rantakatu kävelyalueineen ja basaarikatu. Mersin on kätevä tukikohta päiväretkille Tarsukseen (30 km itään), jossa sijaitsevat Pyhän Paavalin kirkko, Vanha moskeija ja muut nähtävyydet, tai länteen – Mamuren linnaan ja Silifkeen.

Jos aiot tutustua useisiin kohteisiin Mersinissä yhden päivän aikana, Van Moskeye vie sinulta 20–30 minuuttia, mukaan lukien kävely ostosalueella ja Şavırvan-suihkulähteen katselu. Paras aika valokuvata on aamu, jolloin sivulta tuleva valo tuo hyvin esiin julkisivun ja minareetin tekstuurin. Yhdistä vierailu tutustumiseen paikalliseen markkinaan – Vanhan moskeijan (Mersin) ympärillä oleva kauppakortteli säilyttää vanhan Välimeren kaupungin hengen.

Mukavuutesi on meille tärkeää, klikkaa haluamaasi merkkiä luodaksesi reitin
Kokous seuraavien puolesta minuuttia ennen
Eilen 17:48

Myös aiheesta

Cyaneae (Kianeia) – Lykian sarkofagikaupunki Demren lähellä
Cyaneae (Kianeia) – Lykian sarkofagikaupunki Demren lähellä
Eilen 17:48
Güvenpark Kızılayssa – turvallisuuden muistomerkki ja Ankaran sydän
Güvenpark Kızılayssa – turvallisuuden muistomerkki ja Ankaran sydän
Eilen 17:48
Bagaran – Armenian muinainen pääkaupunki Karsin maakunnassa
Bagaran – Armenian muinainen pääkaupunki Karsin maakunnassa
Eilen 17:48
Sininen moskeija (Sultan Ahmet) – Istanbulin ja UNESCOn mestariteos
Sininen moskeija (Sultan Ahmet) – Istanbulin ja UNESCOn mestariteos
Eilen 17:48
Usein kysytyt kysymykset — Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami Vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin osoitteesta Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami. Tietoa palvelun toiminnasta, mahdollisuuksista ja käytöstä.
Moskeija rakennettiin vuonna 1870 sulttaani Abdulazizin määräyksestä. Se pystytettiin Besmialem Sultanin muistoksi – edellisen sulttaanin Abdulmejitin äidin ja itse Abdulazizin äitipuolen, jonka uskonnollinen vakif omisti koko rannikkoalueen, jolla nykyinen Mersin sijaitsee. Alun perin moskeija kantoi nimeä Besmialem Sultan, mutta ajan myötä sille vakiintui epävirallinen nimi Eski Cami – Vanha moskeija.
Kaksipuolinen puukatto oli tyypillinen piirre 1800-luvun maakuntien osmanilaisessa arkkitehtuurissa alueilla, joilla ei ollut vakiintunutta paikallista kupolirakentamisen perinnettä. Vuoden 1870 Mersinille tämä oli luonnollinen ratkaisu: kaupunki oli pieni rannikkokylä, ja jopa sulttaanin tilaama moskeija rakennettiin vaatimattomasti, ilman palatsimaista loistoa. Juuri tämä piirre tekee rakennuksesta harvinaisuuden kuninkaallisen tilauksen perusteella pystytettyjen moskeijoiden joukossa.
Vakuf on islamilaisessa oikeudessa käytetty termi, joka viittaa luovuttamattomaan hyväntekeväisyysomaisuuteen ja vastaa eurooppalaisia uskonnollisia säätiöitä tai luostarien maita. Besmialem-vakufin sulttaani omisti rannikkoalueen, jolle nykyinen Mersin on kasvanut. Kun sulttaani Abdulaziz päätti ikuistaa vakufin perustaneen äitinsä muiston, hän määräsi rakentamaan tämän kunniaksi moskeijan ja suihkulähteen juuri näille maille.
Şavırvan-suihkulähde rakennettiin vuonna 1865 – viisi vuotta ennen itse moskeijaa – ja se on osa yhtenäistä kokonaisuutta. Sen tärkein erityispiirre on se, että toisin kuin useimmat moskeijoiden rituaalipesua varten tarkoitetut suihkulähteet, jotka sijaitsevat piilossa sisäpihalla, Şavırvanin julkisivu avautuu suoraan Uray-kadulle rakennuksen eteläpuolella. Tämä islamilaiselle uskonnolliselle arkkitehtuurille epätyypillinen ratkaisu heijastaa Mersin 1800-luvun kaupunkisuunnittelun erityispiirteitä. Suihkulähde on säilynyt ja toimii edelleen.
Puolen vuosisadan aikana Vanha moskeija on käynyt läpi kolme peruskorjausta: vuosina 1901, 1943 ja 2008. Joka kerta restauroijat pyrkivät palauttamaan rakennuksen entiseen loistoonsa muuttamatta sen alkuperäistä ulkonäköä. Laajin kunnostus tehtiin vuonna 2008: silloin vahvistettiin puurakenteisia kattorakenteita, jotka olivat kuluneet yli sadan vuoden aikana. Tästä huolimatta moskeija on säilyttänyt historiallisen ulkonäkönsä.
Moskeijaan on vapaa pääsy. Vanha moskeija on toiminnassa oleva uskonnollinen kohde, ei museo, joten vierailusta ei peritä pääsymaksua. Ainoa ehto on pukeutumissääntöjen noudattaminen ja hiljainen käyttäytyminen, erityisesti rukoushetkien aikana.
Vanha moskeija on edelleen täysin toiminnassa oleva muslimien rukouspaikka. Siellä pidetään viisi kertaa päivässä namaz-rukous, johon kokoontuu seurakuntalaisia kauppakorttelista. Turistit voivat vierailla moskeijassa rukoushetkien välissä; rukoushetken aikana on suositeltavaa välttää kulkemista rukoussalissa tai käyttäytyä mahdollisimman hiljaisesti ja huomaamattomasti.
Perustavanlaatuinen ero on mittakaavassa ja arkkitehtonisessa ilmaisussa. Istanbulin suuret moskeijat rakennettiin imperiumin mahtavuuden symboleiksi: korkeat kupolit, useita minareetteja, laajat pihat. Mersinissä sijaitseva vanha moskeija, jonka pinta-ala on noin 600 neliömetriä ja jossa on yksi minareetti ja puinen kaksikerroksinen katto, on esimerkki myöhäisen Tanzimat-kauden maakunnallisesta ottomaanien arkkitehtuurista. Juuri tämä vaatimattomuus tekee siitä arvokkaan historiallisen todistajan: rakennus heijastaa rehellisesti Mersin todellista kokoa vuonna 1870.
Mersin on kätevä tukikohta päiväretkille. 30 km itään sijaitsee Tarsos, jossa on Pyhän Paavalin kirkko ja muita nähtävyyksiä. Lännessä sijaitsevat Mamuren linna ja Silifke. Itse kaupungissa kannattaa käydä Mersin historiallisessa museossa ja rantakadulla, jossa on kävelyalue. Näin ollen vierailu Vanhaan moskeijaan sopii hyvin yhteen alueen monipuolisen päiväohjelman kanssa.
Paras aika vierailla on kevät (maalis–toukokuu) ja syksy (syys–marraskuu). Näinä vuodenaikoina lämpötila on miellyttävä kävelyretkille ostosalueella, eikä Välimeren rannikon kesähelteitä ole vielä alkanut tai ne ovat jo ohi. Kesällä Mersinissä on kuuma ja kosteaa, mikä voi vaikeuttaa pitkiä kävelyreittejä. Talvella vierailu on myös mahdollista, mutta päivänvaloa on vähemmän, ja osa katukaupasta toimii rajoitetusti.
Käyttöopas — Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami -käyttöopas, jossa kuvataan laitteen tärkeimmät toiminnot, ominaisuudet ja käyttöperiaatteet.
Lähin lentokenttä on Adana (ADA), joka sijaitsee 65 km:n päässä. Sinne on suoria lentoja Istanbulista, Ankarasta ja muista Turkin suurkaupungeista. Lentokentältä Mersiniin kestää bussilla tai taksilla noin tunti. Jos matkustat maanteitse, Mersinissä sijaitseva linja-autoasema on yhteydessä suorien linjojen kautta useimpiin maan kaupunkeihin. Bussiasemalta kaupungin keskustaan on 10–15 minuutin matka kaupunkibussilla tai taksilla.
Vanha moskeija sijaitsee Uray-kadulla Mersin keskustan kauppakorttelissa. GPS-koordinaatit: 36,7984° N, 34,6302° E. Kävelymatka rantakadulta kestää noin 10–15 minuuttia. Maamerkkinä idästä on maakunnan kuvernöörin virka-asunto (noin 200 m) ja lounaasta kaupungintalo (noin 400 m). Suurin osa kaupungin bussilinjoista kulkee keskustan läpi, joten sinne on helppo päästä julkisilla liikennevälineillä.
Moskeija on avoinna päivittäin, ja sinne voi mennä milloin tahansa vuorokauden aikana rukousaikojen ulkopuolella. Rukous pidetään viisi kertaa päivässä; tarkka aikataulu riippuu vuodenajasta ja julkaistaan paikallisissa islamilaisissa tiedotuskanavissa. Jos haluat katsella moskeijaa rauhassa sisältä käsin, suunnittele vierailusi rukousaikojen välisen jakson keskelle. Julkisivun ja minareetin valokuvaamiseen paras aika on aamu, jolloin sivulta tuleva valo tuo seinien tekstuurin hyvin esiin.
Vanha moskeija on käytössä oleva uskonnollinen kohde, joten sisäänkäynnin edessä on syytä noudattaa muutamia sääntöjä. Naisille suositellaan ottamaan mukaan huivi; shortsit ja paljaat hartiat eivät ole suositeltavia kenellekään vierailijalle. Kengät riisutaan ennen rukoussalin sisäänkäyntiä. Sisäänpääsy on ilmainen. Sisällä tulee käyttäytyä hiljaisesti eikä häiritä seurakuntalaisia.
Aloita ulkoisella katselmuksella: kiinnitä huomiota puiseen kaksisärmäiseen kattoon – harvinaisuus kuninkaallisen tilauksen perusteella rakennetulle moskeijalle – sekä pelkistettyyn minareettiin. Siirry sitten rakennuksen eteläpuolelle, jossa Şavırvan-suihkulähde (1865) avautuu kadulle – se on poikkeuksellinen, koska se on suunnattu suoraan ajoradalle eikä piilotettu sisäpihalle. Käy sisällä, kun moskeija ei ole auki rukousaikana: puiset kattorakenteet, seinän syvennyksessä oleva mihrab ja kapeista ikkunoista tulviva hämärä valo luovat aidon 1800-luvun maakuntakirkkojen tunnelman. Moskeijan ja suihkulähteen katseluun riittää 20–30 minuuttia.
Kun olet tutustunut moskeijaan, kävele Uray-kadun ympärillä sijaitsevalla kauppakorttelilla – täällä on säilynyt vanhan välimerellisen kaupungin henki: katukojut, mausteet ja vilkas kauppa. Kävelymatkan päässä sijaitsevat Mersin historiamuseo ja rantakatu kävelyalueineen. Jos sinulla on aikaa, lisää päivän ohjelmaan päiväretki Tarsukseen (30 km itään) ja sen Pyhän Paavalin kirkkoon tai länteen Mamuren linnaan. Näin saat kattavan reitin alueen historialliseen perintöön.